Ametisti

Home » Ametisti, smaragdi, opaali ja koralli - taidemaalareita ja kirjailijoita Venetsiassa

Ametisti, smaragdi, opaali ja koralli - taidemaalareita ja kirjailijoita Venetsiassa

Paul Signac : Venise.

Paul Signac : Venise.

“Kun Signac maalaa levottoman meren, jossa hyppelehtivät hollantilaiset purjelaivat, tai rauhallisen meren, josta heijastuvat rappeutuneet venetsialaiset palatsit, kuvissa on aina ihmeellinen hiukkasten välkehtely ja kimaltelu auringossa, sydämentykytys. Signac on yksi suurimmista meren maalareista, jonka tiedän. Opaali, smaragdi, ametisti, ruusu, kerman tai maidon valkoinen, kaikki elävät tai vaaleat sävyt leikkivät hänen tauluissaan.” Louis Vauxcelles

Pail Signac : La brume verte, 1904.

Paul Signac : La brume verte, 1904.

Paul Signac : Venise.

Paul Signac : Venise.

Paul Signac : Voile Jaune, Venise.

Paul Signac : Voile Jaune, Venise.

Ensimmäinen, Mathilde Cremieuxin ranskankielinen käännös John Ruskinin teoksesta Stones of Venise (Venetsian kivet) oli saanut heräämään taiteilijoiden mielenkiinnon merenpäällistä kaupunkia kohtaan, ja kaupunkiin virtasi William Turnerin maalausten ihailijoita. Neoimpressionistiset taidemaalarit Paul Signac ja Henry Edmond Cross sekä impressionisti Claude Monet tapasivat toisensa Venetsiassa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.

Claude Monet : Venise, 1908.

Claude Monet : Venise, 1908.

Henry Edmond Cross : Venise.

Henry Edmond Cross : Venise.


Signacin ja Crossin mielenkiinto Venetsiaa kohtaan johtui todennäköisesti John Ruskinin teoksista. Crossin äiti oli englantilainen, ja hän oli julkaissut ranskankielisen käännöksen Ruskinin Elements of Drawing teoksesta, josta Signac oli hyvin kiinnostunut. Venetsian kivet teoksen kirjoittaja jakoi kahden taidemaalarin kanssa joitakin yhteisiä sosiaalisia ja moraalisen estetiikan ideoita.

William Turner : Venetsia.

William Turner : Venetsia.

“Ajattelen Ruskinia, joka sai minut uskomaan Venetsiaan ennen kuin olin nähnyt sen, kuin hyvää opettajaa, joka on opettanut meille lapsena uskonnon perusasiat, joista olemme riippuvaisia ehkä myöhemmin. Ja lausuessani ulkoa yhtä historiallista sivua huomasin kuinka Venetsian ilmapiiri oli sen yllä, tunsin kuinka lukiessani kirjaa uudelleen kuljin siellä gondolissa, kuinka teksti sai silmäni lepäämään kanaalin sinisessä syvyydessä, kuinka Saint-Marcin ruusunpunaiset pylväät värjäsivät katseeni ja käteni.” Marcel Proust

“Vuonna 1904 ilmestyi Marcel Proustin ranskankielinen käännös John Ruskinin teoksesta Bible of Amiens, La Bible d’ Amiens. Ruskinin tekstien ajatukset kristillisestä taiteesta siirtyivät metamorfisoituneessa muodossa Proustin romaaniin Kadonnutta Aikaa Etsimässä.

“Viittaamalla tekstiin kokonaisuudessaan voi löytää jälkiä proustilaisen estetiikan “kulmakivestä”. “Venetsia oli kuin maailma maailman sydämessä.”. Venetsia on tämä kulmakivi ; myös aineettoman ajan luonne.”

(Julia Kristeva : Le Temps Sensible, Une pierre d’ achoppement, Le caractère sensuel de Venise.)

William Turner : Venetsia.

William Turner : Venetsia.

“Äiti luki minulle lumoavia kuvauksia, joita Ruskin antoi (Venetsiasta), verraten sitä vuorotellen Intian valtameren korallivuoriin ja opaalikiveen.”
Marcel Proust

“Pihaa ylittäessäni, pysähdyin yhtäkkiä epätasaisen ja kimaltelevan kiveyksen kohdalla… tunsin syvällä itsessäni väreilevän menneisyyden, jota en tuntenut; asettaessani jalan kiveykselle olin tuntenut tämän mielenkuohun. Tunsin onnen, joka valtasi minut, ja että tulisin rikastumaan pienestä osasta tätä oman itsemme puhdasta substanssia, joka on menneen ajan vaikutelma, puhtaasta elämästä, joka on säilynyt puhtaana… Yhtäkkiä, valon tulvehdinta peitti minut. Se oli sama jalan tuntemus, jonka olin tuntenut hieman epätasaisella ja sileäksi kuluneella kiveyksellä Saint-Marcin kappelissa.” Marcel Proust

William Turner : Venetsia.

William Turner : Venetsia.

“Hetkeksi, muisti saturoituu näyistä, mielikuvituksellinen ei ole ainoastaan ilmestys. Mielikuvituksellisesta tulee tiivistymä, joka muodostuu “laajoista miniatyyreistä, jotka esittävät Sainte-Hilairen kirkkoa, Saint-Georges-de-Majeuren juurelle pysähtynyttä gondolia Grand Canalilla, joka on kimaltelevien safiirien peittämä,…, historiallisia raamattuja, liturgian kirjoja.”

Polymorfinen venetsialainen kuva on “yksi elämän tarjoamista kuvista” , “moninkertaisten ja erilaisten tuntemusten” kantaja.. “Yksi tunti on vain tunti, vaasi (Venetsian vaasi, jonka Jean Sauteuil rikkoi?) täynnä parfyymeja, ääniä, projekteja ja ilmastoja…todellisuus on tietty suhde tuntemusten välillä.”"
(Kristeva : Le Temps Sensible)

“Venetsia antoi minulle auringon, liljojen, Dogien palatsin ja Sainte-Marie-des Fleursin kaipauksen… jotkut paikat maailmassa… ovat jollain tavoin vielä yksilöllisempiä, niitä voisi kuvata nimillä…kuten ihmisiä.”
Marcel Proust

Paul Signac : Venise.

Paul Signac : Venise.


Comments are closed

Uusimmat