Ametisti

Home » Peridootin historiaa

Peridootin historiaa

Peridootteja.

Peridootteja.

Peridootti

Nimi peridootti esiintyi ensimmäisen kerran dokumenteissa keskiajalla, ja se voi johtua arabian kielen sanasta “faridat”, joka tarkoittaa jalokiveä, ja joka käännettiin keskiajan ranskan kieleen sanaksi “peridot”.

Antiikin aikana peridoottia kutsuttiin topaasiksi, koska kiveä kaivettiin 1500 vuotta e.a.a. saarelta, jonka nimi oli Topazos. Punaisella merellä lähellä Egyptin rannikkoa sijaitsevan saaren nykyinen nimi on Zabargad, Zebirget tai St. John’s. Saari tunnistettiin antiikin myyttiseksi ja kadonneeksi Topazos-saareksi vuonna 1900.

Peridootti-intaglio, 200-100 e.a.a, modernissa sormuksessa. 18 x 16 x 5 mm. Ashmolean Museum, University of Oxford.

Peridootti-intaglio, 200-100 e.a.a, modernissa sormuksessa. 18 x 16 x 5 mm. Ashmolean Museum, University of Oxford.

Ristiretkiltä palanneet ritarit toivat vihreän kiven Ranskaan, ja tästä johtuen kiveä on kutsuttu “ritarien kiveksi ja “ristiretkeläisten smaragdiksi”.

Pyhä Hildegard von Bingen suositteli kiveä kuumeen ja sydänkivun hoitamiseen. Hän kirjoitti peridootin kyvystä säilyttää tietoja ja taitoja :”Tämä kivi voimistaa tietoa ihmisessä, joka aina kantaa sitä mukanaan. Henkilö, jolla on hyvä tieto ja taito tulisi sijoittaa kivi sydämensä päälle. Niin kauan kuin kivi on siinä, hänen tietonsa ja taitonsa ei tule heikkenemään.”

Peridootti oli suosittu jalokivi, viisauden symboli, jonka uskottiin suojelevan demoneilta ja parantavan melankoliaa, kunnes löytöretkeilijät toivat Etelä-Amerikan smaragdeja Eurooppaan.

Peridootti tunnetaan myös mineralogisella nimellä oliviini, joka johtuu sen oliivinvihreästä väristä, ja toisinaan nimellä krysoliitti, kultainen kivi, kreikan kielen sanasta chrysos, kulta, kun kiven väri on enemmän keltainen kuin vihreä.

Peridootti-intaglio, mahdollisesti Egyptin hallitsija Ptolemaios XII, diadeemin ja aegiksen kanssa. Ensimmäinen vuosisata e.a.a.. 8.5 x 7.4 x 3.1 mm.

Peridootti-intaglio, mahdollisesti Egyptin hallitsija Ptolemaios XII, diadeemin ja aegiksen kanssa. Ensimmäinen vuosisata e.a.a.. 8.5 x 7.4 x 3.1 mm.

Zabargadin poikkeuksellisen esiintymän peridootit ovat puhtaita ja huomattavan suuria, mutta kiveä ei enää kaiveta saarelta. Yleensä peridootteja kaivetaan ultrabaasisista kivistä, joita kutsutaan myös peridotiiteiksi, timanttien ja granaattien “äitikivistä”, joissa nämä kolme jalokiveä esiintyvät yhdessä.

Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari Rudolf II:n hovilääkäri Anselmus Boetius de Boot kirjoitti peridootteja kaivetun Kozakov-vuorelta Bohemiassa 1600-luvulla. Turnov-jalokiviliike valmisti kauniita koruja, joissa yhdistyivät Bohemian vihreä peridootti ja punainen granaatti.

Siperiassa on löydetty peridootteja meteoriiteista. Kertomuksen mukaan vuonna 1749 taivaalta putosi meteoriitti Siperiaan, ja tataarit palvoivat kiveä jumalattarena. Myöhemmin tieteelliselle tutkimusmatkalle osallistunut saksalainen luonnontieteilijä Peter Pallas löysi alueelta suuria peridootteja. Peridootin ja meteoriitin assosiaatio on havaittu myös toisessa esiintymässä. Meteoriiteistä peräisin olevat peridootit on nimetty pallasiiteiksi luonnontutkija Pallasin löydön mukaan.

Nykyään hyvälaatuisia peridootteja kaivetaan Burman Mogokin alueelta. Peridootteja saadaan myös San Carlosin intiaanireservaatilta Arizonasta, Yhdysvalloista. Bohemian Kozakov-vuorelta on saatu peridootteja vuosisatojen ajan. Norjasta peridootteja on kaivettu 1970-luvulta lähtien. Tansanian Kingitin kaivoksista saatavat peridootit ovat yleensä alle 2 karaatin kokoisia, mutta toisinaan jopa 10 karaatin kokoisia. Pakistanista on löydetty peridootteja, joiden koko hiottuina on ollut yli 400 karaattia. Keltaisen vihreä peridootti esiintyy harvoin kristalleissa, jotka ovat riittävän suuria hiottaviksi.


Comments are closed

Uusimmat