Ametisti

Home » Hrotshvitha Gandeshemensis

Hrotshvitha Gandeshemensis

Hroswitha esittää teoksensa keisari Otto I:lle. Albrect Durerin puupiirros.

Hroswitha esittää teoksensa keisari Otto I:lle. Albrect Durerin puupiirros.

Hroswitha Gandeshemensis

Hrotshvitha (Hroswitha, Roswith, Roswitha tai Hrosuit) Gandeshemensisiä (935-1002) pidetään ensimmäisenä naispuolisena saksalaisena kirjailijana ja filosofina, “viisauden rakastajana”, keskiajalla, jolloin harvat osallistuivat intellektuaaliseen elämään. Hrotshvithan nimi on vanhaa saksaa, ja se tarkoittaa “vahvaa kunniaa”, mutta hän itse tulkitsi merkitsevän “kirkas ja kauas kuuluva ääni”.

Gandesheimin luostarin perustivat vuonna 850 herttua Liudolf, hänen vaimonsa Oda ja Odan äiti, Aeda. Saksa oli keskellä “pimeää keskiaikaa”, mutta luostarit olivat kulttuurin ja oppimisen keskuksia. Herttua Liudolfin perustamista useista luostareista Gandesheimin luostari oli kuuluisin, Saksan poliittinen ja kulttuurinen keskus.

Gandesheimin luostarin abbedissat valittiin traditionaalisesti saksien kuningashuoneesta. Abbedissat noudattivat benediktiinisääntöä ja eivät sallineet maallisen hovin osallistua luostarin päivittäiseen elämään. Luostari säilyi todellisena hengellisenä keskuksena poliittisen ja kulttuurisen vaikutuksen ohella.

Alunperin Gandesheimin luostarin abbedissalla ei ollut täyttä vapautta ja kontrollia luostariin, mutta Hrotshvithan aikana abbedissalle oli annettu täydellinen valta luostarissa sekä poliittista valtaa luostarin ulkopuolella. Abbedissalla oli oma oikeusistuin, armeija ja rahapaja. Gandesheimin luostarin abbedissalla, kuten monien Euroopan luostarien abbedissoilla, oli huomattavan paljon maallista sekä hengellistä valtaa.

Abbedissa siunaa luostariin saapuvan.

Abbedissa siunaa luostariin saapuvan.

Hrotshvithan lapsuusvuosista ei tiedetä mitään. Luostariin hyväksyttiin vain aatelisperheiden tyttäriä, ja hänen koulutuksensa saattoi alkaa joko kotona tai luostarissa.

Hän saapui luostariin, jossa teki lupauksen siveydestä ja kuuliaisuudesta, mutta ei köyhyydestä. Hänellä oli lupa vastaanottaa vieraita, tulla ja mennä ilman lupaa, omistaa kirjoja ja kiinteistöjä sekä pitää palvelijoita, vaikka luostarissa elettiin yhteisössä, ja hän osallistui joka päivä hengellisiin toimituksiin.

Hrotshvitha sai hyvän koulutuksen ja luki kristillisten teosten lisäksi latinalaisia klassikoita, kuten Virgilius, Horatius, Ovidius, Plautus ja Terentius, joista jälkimmäistä hän piti esikuvanaan.

Hrotshvithan aikana luostarin abbedissana oli Gerberg, Otto I:n sisarentytär, joka seurasi benediktiinioppineita sekä kannusti ja ohjasi Hrotshvithaa. Hrotshvitha kirjoitti teoksensa abbedissan pyynnöstä, kuten oli tapana luostareissa tuohon aikaan. Gerbergillä oli yhteys hoviin, ja hän pyysi Hrotshvithaa kirjoittamaan sankarirunon keisari Otto I:n kunniaksi. Hän kirjoitti myös luostarin historian, sarjan näytelmiä (Gallicanus, Dulcitius, Calimachus, Abraha, Pagnutius ja Sapientia), runoja ja legendoja (Maria, Ascensio, Gongolphus, Pelagius, Theophilus, Basilius, Dionysius ja Agnes). Omien sanojensa mukaan hän näki kirjoituksensa osana hänen uskonnollisesta sitoumuksestaan.


abbess2

Gallicanus

Näytelmän Gallicanus aiheena on naisten valta ja mahdollisuus tehdä omia valintoja elämässään. Keisari Konstantinus Suuren tytär Constantia, joka on päättänyt tehdä siveyslupauksen, on vaarassa joutua poliittiseen avioliittoon. Hän myöntyy siihen, että hänen isänsä lupaa hänet avioliittoon, ja antaa kahdelle miehelle, John ja Paul, tehtäväksi käännyttää Gallicanus sotaretken aikana. Gallicanuksen tyttäret Attica ja Artemisia jäävät Constantian ohjattaviksi. Vihollisen uhatessa Gallicanus lupaa kääntyä, ja välittömästi vihollisen joukot menettävät voimansa ja antautuvat. Gallicanus ottaa kasteen, tekee siveyslupauksen ja luopuu avioliittoaikeista.

Antiikkiin sijoittuva näytelmä käsittelee järjestettyä poliittista avioliittoa ja naisten valtaa elää omien valintojensa mukaisesti ennemmin kuin perheen vaatimusten. Constantian pyhitetty neitsyys perheessä tai luostarissa on vaihtoehto naisille, jotka eivät halua avioliittoa.

Roomalainen sormus, jossa kuva Neitsyt Mariasta. 500-luku.

Roomalainen sormus, jossa kuva Neitsyt Mariasta. 500-luku.

“JOHN. Kuinka paljon voimakkaampi on harras rukous kuin kaikki miehen ylpeys!

GALLICANUS. Tuo on todellakin totta.

PAUL. Millaisen voimallisen avun Jumala armossaan lähettää heille, jotka nöyrästi luottavat Häneen!

GALLICANUS. Minä olen saanut hyvän todistuksen siitä.”

Hrosthvitha : Gallicanus

Konstantinus Suuri palvoo Ristiä. Peter Paul Rubens.

Konstantinus Suuri palvoo Ristiä. Peter Paul Rubens.

Pyhän Constantinan legenda

Hroswithan näytelmän esikuva Constantina (Constantia tai Constantiana; s. 307-317 - k. 354), joka myöhemmin tunnettiin pyhänä Constantinana, oli Rooman keisarin Konstantinus Suuren ja hänen toisen vaimonsa Faustan, keisari Maximienin tyttären, vanhin tytär. Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon, lopetti kristittyjen vainoamisen ja ristiinnaulitsemiset, kielsi gladiaattoritaistelut, lastenmurhat ja tyttöjen sieppaamisen, helpotti orjien ja köyhien asemaa, julisti sunnuntain pyhäpäiväksi sekä teki kristinuskosta Euroopan valtauskonnon. Constantina sai arvonimen “Augusta” isältään, ja hänellä oli poliittista valtaa sekä vanhempiensa ansiosta että kahden keisarina toimineen aviomiehensä kautta.

Constantina on haudattu porfyriittiarkkuun Santa Constanzan kirkkoon, joka on yhteydessä pyhän Agneksen haudan yläpuolelle rakennettuun basilikaan.
Kultaisessa legendassa (Legenda aurea, n. 1260) on kertomus, jossa Constantina sairastuttuaan lepraan rukoilee pyhän Agneksen haudalla ja paranee ihmeenomaisesti. Constantina tekee siveyslupauksen ja käännyttää sulhasensa Gallicanuksen sekä lahjoittaa omaisuutensa kristillisiin tarkoituksiin. Legendasta on säilynyt monia erilaisia versioita.

Constantinan sarkofagi purppuranväristä porfyriittiä.

Constantinan sarkofagi purppuranväristä porfyriittiä.

Paavi Alexander IV toi Constantinan reliikit uudelle alttarille, ja nykyään hauta on Santa Constanzan kirkossa. Constantina ja Gallicanuksen tyttäret Attica ja Artemisia lisättiin ensimmäisen kerran martyrologioihin 1500-luvulla. Pyhän Constantinan muistopäivä on 18. helmikuuta. Atticaa ja Artemisiaa muistetaan lisäksi 28. tammikuuta ja 17. helmikuuta. Yhdessä heitä kunnioitetaan 25. helmikuuta ja 25. kesäkuuta.

Koruja antiikin Roomasta ajalta 100 eaa.- 600 jKr.

Kaulakoru, jossa on 21 kaiverrettua ametistia antiikin sormuksista ja helmiä. Sormuskivet Rooma, 100 eaa.- 200 jKr.

Kaulakoru, jossa on 21 kaiverrettua ametistia antiikin sormuksista ja helmiä. Sormuskivet Rooma, 100 eaa.- 200 jKr.

Ametisti-intagliosormus, Rooma, n. 100 jKr.

Ametisti-intaglioriipus, Rooma, n. 100 jKr.

Ametistikaulakoru, Rooma, 100 eaa. - 100 jKr.

Ametistikaulakoru, Rooma, 100 eaa. - 100 jKr.

Kalsedonimalja, Rooma n. 100 eaa. Metalliosa Milano 1500-luku, rubiini, helmi ja emali.

Kalsedonimalja, Rooma n. 100 eaa. Metalliosa Milano 1500-luku, rubiini, helmi ja emali.

Vuorikristallikorvakorut, Rooma, 100eaa.-200 jKr.

Vuorikristallikorvakorut, Rooma, 100eaa.-200 jKr.

Kaulakoru, safiiri, helmi ja smaragdi. n. 550.

Kaulakoru, safiiri, helmi ja smaragdi. n. 550.


Safiiri-intagliosormus, Rooma, 100 jKr.

Safiiri-intagliosormus, Rooma, 100 jKr.

Sininen kalsedonikaulakoru, Rooma tai Parthia, 100 eaa.-200 jKr.

Sininen kalsedonikaulakoru, Rooma tai Parthia, 100 eaa.-200 jKr.


Kaulakoru, jossa 18 kaiverrettua jalokivi-intagliota. Rooma, 100 eaa.- 700 jKr.

Kaulakoru, jossa 18 kaiverrettua jalokivi-intagliota, jotka ovat peräisin roomalaisista sormuksista ajalta 100 eaa.- 700 jKr.

Rannekoru, jossa yhdeksän jalokivi-intagliota roomalaisista sormuksista ajalta 100eaa. - 200 jKr.

Rannekoru, jossa yhdeksän jalokivi-intagliota roomalaisista sormuksista ajalta 100eaa. - 200 jKr.

Roomalaisia sormuksia, Vallerano, Italia, n. 100 AD

Roomalaisia sormuksia, Vallerano, Italia, n. 100 AD


Vuorikristallikaulakoru, 100 eaa. - 200 jKr., Rooma.

Vuorikristallikaulakoru, 100 eaa. - 200 jKr., Rooma.

Roomalainen sormus, jossa kuva Neitsyt Mariatsa ja Jeesus-lapsesta.

Roomalainen sormus, jossa kuva Neitsyt Mariasta ja Jeesus-lapsesta.


Comments are closed

Uusimmat